älyttömän upeeta. aurinko. valo. siis tosi vaikeeta pysytellä sisätiloissa. tuota valon määrää on pakko lähteä katsomaan. jos sitten kävelis työhuoneelle, eikä ottais sitä autoa. tämäkin kirjoittaminen on jollain tapaa jo työskentelyä. jos tästä syntyisi lisää uutta meneillä olevaan projektiin. toisaalla päässäni mietin, onko tämä viisasta. asettaa itselleen tälläinen ylimääräinen sidos. tulee sitä syyllisyyttä muustakin tekemättä jääneistä... kuinka orjallinen jaksan olla tämän päiviksen kanssa. se jää nähtäväksi. yleensä tyypillistä päiväkirjoille on, että ne jäävät keskeneräisiksi. siis se on niiden oleellinen luonne.

ja sininen, kylmän sininen, haalea mutta niin upea valonmäärä siinä, taivaan värissä. ulos.