ulkoisen tuulen takia työhuoneella vetää jokaisesta nurkasta. siellä on siin tosi viileetä. viileys koskettelee voimakkaasti hartioita. elikkä työnteko tuntuu vaivaiselta. paras olla poissa. sakea lumipyry on toisaalta kiehtova. ei pysty pitkälle katsomaan. joten otin haasteeksi kävelyretken kameran kanssa. sain kuvattua ohutta ja väistyvää valoa muutaman ruudun verran, kunnes kameran patteri ilmoitti lakostaan. harmillista. oli aika hienoja näkymiä ja harmitti vielä se, että olin kävellyt aikas kauas ja sieltä kävely takaisin ilman mielekästä tekemistä tuntui niin hitaalta. mutta sitten keksin alkaa suunnittelemaan kevään opetusryhmien seuraavia tuntisisältöjä ja matka taittui ripeämmin. seuraavana on vuorossa opetusta iltaan asti. eikun menoksi.