ulkona on tosi surkee keli. kävellen mummon tappokeli ja autolla ajaessa pyyhkimet ahertaa. taas on kierretty opetuspisteet ja jaettu sivistystä sitä kaipaaville. enimmäkseen oli hauskaa. kuten yleensä. kuvataiteen opettamisessa on se hyvä puoli, että se on aina osoitettu vapaaehtoisille. eli positiivista energiaa on ilma pullollaan. sellasta hyvää surinaa.

kummallisesti kello digitoi uutta aikaa. ei auta valvoa. kello laulaa puol seitsemän uudelle aamulle. ja taas uus kierros.. bohemius ei istu taiteilijassa? ei yö valvomisia punaviinin kera, ei syviä mietintöjä yön hiljaisina tunteina, vaan unta palloon... jatkan siis huomenna..